Olen harrastanut kasvatustieteitä enemmän tai vähemmän vakavasti vuodesta 1994 alkaen. Kasvatustieteiden maisteriksi valmistuin 1998.

Vuodesta 1999 alkaen olen ohjannut kasvatustieteen kursseja perus- ja jatko-opintojen opiskelijoille Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikössä. Osan ajasta olen työskennellyt päätoimisesti, osan sivutoimisesti.

Tieteteentekemisen erään kohokohdan koin joulukuussa 2006, jolloin sain valmiiksi väitöskirjani "Kielikylpyopetuksen kulttuuripedagoginen perusta". Tällä hetkellä olen tyytynyt kirjoittelemaan lähinnä omaksi ilokseni, mutta väliin valmistelen tekstejä erinäisten luentojen pohjaksi. Lähtökohtana kirjoittamisharrastukselleni on se, että kun oppii kirjoittamaan, oppii ajattelemaan.

Kasvatustieteellistä ajatteluani ohjaa ajatus kasvattavan opetuksen mahdollisuudesta kehittää kouluopetusta. Kasvatus on syvämerkityksinen käsite, johon esimerkiksi oppiminen ja kehitys kytketyvät pinnallisempina alakäsitteinä. Kasvattava opetus mahdollistuu, kun opetuksen sisällöt (identiteettiä rakentavana) sekä toiminta (yksilön olemusta tukevana) osataan kytkeä prosessiksi, jossa tavoitteet ovat suunnattu yksilön yksilöllisen etenemisen sijaan ryhmä yhteistä tavoitetta tukevaksi aidosti sosiaaliseksi  toiminnaksi. Tämä ajatus kytkeytyy kulttuuripedagogiseen teoriaan.

Tarkastelin tutkimuksessa myös kulttuuri-identiteetin muodostumisen edellytyksiä ja pohdin, miksi suomenkielisiä lapsia opetetaan ruotsinkielellä. Teema on mielenkiintoinen globalisoituvassa maailmassa, jossa ennemmin tai myöhemmin kansallisen identiteetin sekä kulttuurin - meillä suomalaisuuden - arviointi muodostuu ajankohtaiseksi. Suomalaisuus on muuttuva käsite, kun sitä tarkastellaan 1800-luvulta tähän päivään. Suomalaisuus rakentuu useista lokaaleista tekijöistä, joilla on tietty historiallinen perustansa mutta samalla paikallisia olosuhteita on tarkasteltava muuttuvina. Kulttuurisesti merkittäviksi tekijöiksi muodostuvat tällöin paikalliset ominaispiirteet (murre, kieli, perinteet, tavat, luonnonolosuhteet, elinkeinoelämä jne.) Tässä katsannossa on epätarkoituksenmukaista muodostaa asetelmia suomalaisuus vs. suomenruotsalaisuus. Jotta pystymme vaalimaan kansallista identiteettiämme ja pärjäämään globaalissa markkinataloudessa, on meidän huolehdittava paikallisista ominaispiirteistä - vahvuustekijöistämme, jossa etnisillä vähemmistöilläkin on merkityksellinen sijansa. Esimerkiksi vieraiden kielten hyötynäkökulmiin vedoten ei ole rakentavaa puhua siten pakkoruotsista ja vahvojen maailmankielten hyödyllisyydestä.

Tälle sivulle olen koonnut muutamia tekstejä, joita olen kirjoittanut erinäisten luentojen tai alustusten pohjaksi. Lisäilen tekstejä sitä mukaa kun niitä tiedostoistani löydän. Välillä aikaa voi liietä jopa uusien kirjoitusten koostamiseen. Tekstit löytyvät vasemmasta linkkilistasta.